Asenteet, demografia, yhteiskunnallinen asema ja politiikka

Abstrakti

Tämän blogin tavoitteena on analysoida miten tulot, ikä, koulutus, sukupuoli ja puoluekanta vaikuttavat hyvinvointivaltiota koskeviin mielipiteisiin. Aineistona käytetään Eurooppalaisen Sosiaalitutkimuksen (ESS) 8. kyselykierrosta, joka toteutettiin vuonna 2016. Analyysi ankkuroituu Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan Huipputuloiset -kirjasta käytyyn keskusteluun. Kirjoitus keskittyy kolmeen sosiaalipolitiikan vaikutuksia käsittelevään ulottuvuuteen: haitallisuuteen, tulontasaukseen ja köyhyysvaikutuksiin. Suurituloisilla on taipumus korostaa hyvinvointivaltion haitallisia vaikutuksia. Yhteys tulojen ja asenteen välillä säilyy merkitsevänä vaikka ikä ja sukupuoli vakioitaisiinkin. Sen sijaan poliittisten muuttujien mukaan ottaminen analyysiin syö tulojen merkitsevyyttä. Kokoomuksen ja keskustan äänestät uskovat vahvimmin sosiaalipolitiikan haitallisiin vaikutuksiin. Puolueryhmittäiset erot ovat pysyviä riippumatta siitä, mistä hyvinvointivaltion ulottuvuudesta puhutaan. Tuloryhmittäiset tulokset sen sijaan vaihtelevat riippuen siitä, mistä dimensioista puhutaan.

1. Johdanto

Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan (2019) Huipputuloiset -kirja synnytti vilkkaan keskustelun siitä, onko tutkimus tehty oikein vaiko ei. Kriitikot moittivat, että koska ei ole tutkittu muita kuin ylintä tulonsaajapromillea, tulokset eivät ole luotettavia. Lisäksi epäiltiin tulosten edustavuutta. Kritiikkiä esittivät ennen muuta määrällisen tutkimuksen harjoittajat. Pulma vain on siinä, että meillä ei ole huipputuloisten ajattelusta määrällistä aineistoa. Tavanomaiset mielipidekyselyt eivät nimittäin kunnolla tavoita sen kummemmin kaikkein huono-osaisimpia kuin kaikkein hyväosaisimpiakaan.

Tukea Kantolan ja Kuuselan kirjassa esitetyille näkemyksille voidaan löytää asenteiden ja yhteiskunnallisen aseman välisiä yhteyksiä luotaavista tutkimuksista, joita on huomattavan paljon. Yleistuleman näissä tutkimuksissa on ollut se – ei niin yllättävä – tulos, että mitä korkeampi yhteiskunnallinen asema (Svallfors 2004) ja korkeat tulot (Kallio & Niemelä 2014) sitä nihkeämpi asenne hyvinvointivaltion toimintaa ja sosiaalietuuksien saajia kohtaan. On myös havaittu, että korkeasti koulutetut, naiset, ikääntyneet ja poliittiseen vasemmistoon kuuluvat suhtautuvat toimeentulotuen saajiin muita ryhmiä myönteisemmin (Kallio & Kouvo 2015). Aiempi kvantitatiivinen tutkimus – jota on varsin paljon – näyttäisi siis antavat alustavasti tukea Kantolan ja Kuuselan tuloksille.

Tässä blogissa hyväosaisuuden ja mielipiteiden välistä suhdetta lähestytään Eurooppalaisen sosiaalitutkimusaineiston (European Social Survey, ESS) avulla. ESS on yhteiseurooppalainen kyselytutkimushanke, joka on toistettu joka toinen vuosi vuodesta 2002 lähtien. Vuoden 2016 aineistonkeruussa luodattiin ihmisten mielipiteitä tuloeroista, niiden hyväksyttävyydestä, sosiaaliturvan vaikutuksista talouteen ja ihmisten käyttäytymiseen. Tuolla aineistolla voidaan yrittää alustavasti haarukoida esiin, miten tulot, demografiset tekijät (tässä ikä ja sukupuoli), koulutustaso ja puoluekanta ovat yhteydessä hyvinvointivaltion vaikutuksia koskeviin mielipiteisiin. Liikkeelle lähdetään tuloista ja tarkasteluun lisätään myöhemmin demografiset tekijät, koulutus ja politiikka. Toki muitakin taustatekijöitä (sosioekonominen asema, asuinpaikka, siviilisääty, työmarkkinatilanne jne.) olisi voitu sisällyttää analyysiin. Tässä tyydytään kuitenkin tarkastelemaan tulojen, koulutuksen, sukupuolen, iän ja puoluekannatuksen yhteyksiä hyvinvointivaltiota koskeviin mielipiteisiin. On kuitenkin korostettava, että siinä missä Anu Kantola ja Hanna Kuusela tavoittivat rikkaimman promillen (keskimääräiset vuositulot lähes 700 000€) ESS-aineistossa ylimmänkin tuloryhmän tulot jäävät erittäin kauas tuosta huippuryhmästä.

ESS-aineistossa henkilöt on jaettu tulokymmenyksiin (desiileihin) kotitalouden nettotulojen mukaan siten että ensimmäiseen eli alimpaan tulodesiiliin kuuluvat ne, joiden kotitalouden yhteenlasketut nettotulot vuodessa olivat alle 21 000 euroa. Ylimpään eli kymmenenteen tulodesiiliin kuuluvat ne, joiden kotitalouskohtaiset nettotulot olivat yli 70 000 euroa. Koska tässä tehtävissä analyyseissä aineistoa eritellään taustaryhmittäin, tuloryhmiä on syytä pienentää ja siirtyä 10-luokkaisesta desiilijaosta viisiluokkaiseen kvintiillijakoon. Näin luokkiin saadaan enemmän havaintoja ja tulokset luotettavammiksi. Kvintiilit muodostettiin yhdistämällä 1. ja 2., 3. ja 4., 5. ja 6., 7. ja 8. sekä 9. ja 10. desiili toisiinsa (ks. Liitetetaulukko 1).

ESS antaa mahdollisuuden tarkastella laaja-alaisesti erilaisia hyvinvointivaltioon liittyviä asennemuuttujia. Tarkempaan analyysiin otettiin yhdeksän väittämää, jotka on listattu Taulukossa 1, jossa myös esitetään faktorianalyysin tulokset. Faktorianalyysillä laaja joukko muuttujia voidaan tiivistää harvemmiksi kokonaisuuksiksi ja näin ’tehostaa’ lineaariseen regressiomalliin perustuvaa jatkoanalyysiä. Liikkeelle lähdetään yksinkertaisilla tulojen ja asenteen välisen yhteyden kuvauksilla. Koska sosiaalipolitiikka on nimensä mukaisesti sosiaalista koskevaa politiikkaa tarkastelu suoritetaan puolueiden mukaisissa ryhmissä. Yksinkertaisuuden vuoksi poliittiset muuttujat supistettiin kuuteen luokkaan: kokoomus, keskusta, perussuomalaiset, vihreät, vasemmisto (jossa ovat sekä demareiden että vasemmistoliiton äänestäjät) sekä muihin (kaikkia muita puolueita äänestäneet ja kantansa ilmoittamatta jättäneet). Aineiston jakaumat on esitetty Liitetaulukossa 1. Seuraavaksi esitettävissä visualisoinneissa ryhmä ’muut’ on jätetty pois kuvioiden selkeyden vuoksi.

2. Yhteydet puolue- ja tuloryhmissä: visuaalinen tarkastelu

2.1. Sosiaaliturvan haitalliset talousvaikutukset

Kuviossa 1 esitetään puolue- ja tuloryhmittäin vastaajien mielipiteet kahteen ESS-väittämään sosiaaliturvan haitallisista talousvaikutuksista. Väittämät ovat varsin samankaltaisia, mutta vasemmanpuoleinen väittämä on yleisempi. Oikeanpuoleisessa taas kysellään tarkemmin sosiaaliturvamaksujen ja verojen negatiivisista vaikutuksista nimenomaan liike-elämään.

KUVIO 1. PUOLUERYHMITTÄISET MIELIPITEET SOSIAALITURVAN HAITALLISISTA TALOUSVAIKUTUKSISTA (PROSENTTIOSUUDET VASTAAJISTA)

Katsottaessa pelkästään koko aineistoa väitteet ’Sosiaaliturva rasittaa liiaksi taloutta’ ja ’Sosiaaliturvamaksut ja verot rasittavat liiaksi liike-elämää’ saavat merkittävästi enemmän tukea ylimmässä tuloryhmässä (42.1% ja 41.0%) kuin alimmassa (27.1% ja 23.0%). Myös puolueryhmittäiset erot ovat varsin selkeitä ja tilastollisesti merkitseviä molemmissa kysymyksissä. Jako ’vihervasemmiston’ ja ’porvariblokin’ välillä on selvä. Vihreät ja vasemmiston kannattajilla on hyvinkin samanlaiset mielipiteet ja he ovat vahvimmin väitteiden kanssa eri mieltä. Yleisemmässä väitteessä ’Sosiaaliturva rasittaa liiaksi taloutta’ kokoomuksen ja keskustan kannattajat niin ikään ovat hyvinkin saman mielisiä. Perussuomalaisten mielipiteet ovat vähän kriittisempiä väitettä kohtaan. Tarkemmassa, liike-elämää koskevassa kysymyksessä 1. – 3. kvintiiliin kuuluvat perussuomalaiset taas asettuvat kokoomus-keskusta –blokin ja vihervasemmiston välimaastoon. Ylimpään kvintiiliin kuuluvat perussuomalaiset taas näyttävät ajattelevan samoin tavoin kuin keskustalaiset ja kokoomuslaiset. Vihervasemmiston asenteissa ei ole merkittäviä muutoksia siirryttäessä alimmasta kvintiilistä ylimpään. Porvaripuolella sen sijaan näkemys hyvinvointivaltion haitallisista talousvaikutuksista vahvistuu siirryttäessä alimmista tuloryhmistä ylimpiin.

2.2. Haitalliset käyttäytymisvaikutukset

Hyvinvointivaltion aiheuttamista käyttäytymisvaikutuksista on väitelty paljon puoleen, jos toiseenkin. Kantola ja Kuusela (2019: 121) summeraavat:

”Johtajia huolettaa erityisesti se, että tuloluokkien alapäähän sijoittuvat ihmiset eivät kanna vastuuta itsestään, tartu toimeen ja lähde töihin.”

ESS sisältää kaksi tematiikkaan liittyvää asenneväittämää. Ensimmäinen koskee sosiaaliturvan mahdollista laiskistavaa vaikutusta. 36.5% alimmassa kvintiilissä hyväksyy väitteen ja 42.6% ylimmässä. Erot kvintiiliryhmien välillä ovat merkitsevät. Toisessa kysymyksessä puolestaan esitetään, että sosiaaliturva tekee ihmisistä vähemmän altruistisia, ts. he välittävät vähemmän toisistaan. 30.6% alimmassa kvintiilissä uskoo sosiaaliturvan vähentävän halukkuutta auttaa toisia ihmisiä. Ylimmässä tuloryhmässä osuus on vähän korkeampi (37.5%). Erot kvintiilien välillä eivät kuitenkaan ole tämän väitteen kohdalla tilastollisesti merkitseviä.

Molemmissa kysymyksissä Sipilän hallituspuolueet ja suurimmat opposition puolueet eroavat merkittävästi toisistaan. Tosin tässäkin pienituloiset (1. ja 2. kvintiili) perussuomalaiset asettuvat kokoomus-keskustan ja vihervasemmiston välimaastoon. Parempituloisten perussuomalaisten ryhmässä on taipumusta kannattaa laiskuusväitettä. Voimakkaimmin negatiivisia käyttäytymisvaikutuksia korostavat kokoomusta ja keskustaa äänestävät pienituloiset.

KUVIO 2. PUOLUERYHMITTÄISET MIELIPITEET SOSIAALITURVAN HAITALLISISTA KÄYTTÄYTYMISVAIKUTUKSISTA (PROSENTTIOSUUDET VASTAAJISTA)

2.3. Mielipiteet tulontasauksesta

Stephen Graubardin (1987) toimittamassa kirjassa ’Norden – Passion for equality’ pohditaan, onko Pohjoismaissa erityinen tasa-arvon eetos, intohimo tasa-arvoon, joka selittäisi pieniä tuloeroja ja hyvinvointivaltion kautta tapahtuvaa tulojen uudelleenjakoa. Tällainen tasa-arvon eetos näyttäisi olevan ennen muuta Suomessa. Suomessa tuloerot ovat suhteellisen pieniä, mutta siitä huolimatta tulontasausta vaaditaan enemmän kuin muissa pienten tuloerojen maissa.

Intohimo tulee hyvin esille myös kuviossa 2. Niinkin vähän kuin 22% kokoomusta äänestävistä – jotka ovat merkittävästi muita nihkeämpiä uudelleenjakoa kohtaan – on täysin tai osittain eri mieltä väitteen ’Hallituksen tulisi kaventaa tuloeroja’ kanssa. Nihkeys uudelleenjakoa kohtaan kasvaa kaikissa poliittisissa ryhmissä tulojen myötä. Näkemys, että pienet tuloerot ovat osa reilua yhteiskuntaa, on niin ikään laajasti hyväksytty yli puoluekentän. Tasa-arvon eetos tulee näkyviin myös kysyttäessä hyväksyvätkö suomalaiset suuret tuloerot palkintona lahjakkuudesta ja yrittämisestä. Vain neljännes (24.7%) kaikista suomalaisista hyväksyy väitteen. Taas kokoomuksen äänestäjät ovat muita valmiimpia laventamaan tuloeroja (45.4% myötämielisiä väitteelle). Väite saa enemmän tukea ylimmässä tulokvintiilissä (34.5%) verrattuna alimpaan kvintiiliin (16.7%).

KUVIO 3. PUOLUERYHMITTÄISET MIELIPITEET TULONTASAUKSESTA JA TULOEROISTA (PROSENTTIOSUUDET VASTAAJISTA)

2.4. Mielipiteet sosiaaliturvan positiivisista vaikutuksista

European Social Survey sisältää muutaman kysymyksen, joilla mitataan vastaajien näkemyksiä sosiaaliturvan mahdollisista positiivista vaikutuksista: ”Sosiaaliturva johtaa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan” ja ”Sosiaaliturva estää laajamittaista köyhyyttä”. Kummassakin kysymyksessä suomalaisten näkemykset sosiaalipolitiikan vaikutuksista ovat positiiviset ja usko hyvinvointivaltion myönteisiin vaikutuksiin suurempi kuin muissa ESS-maissa keskimäärin. Tasa-arvon toteutumiseen suomalaisista uskoo 69.0%. Muiden maiden vastaajista alle puolet (48.7%). Köyhyyden eliminoimiskysymyksessä vastaavat luvut ovat 68.7% Suomessa ja 56.7% muissa maissa. Suomalaiset siis uskovat hyvinvointivaltionsa toimintaan.

Kiinnostavalla tavalla suurituloisten ryhmässä uskotaan enemmän sosiaaliturvan myönteisiin vaikutuksiin. Köyhyyden estämiseen uskoo 76.1% ylimpään ja 66.3% alimpaan kvintiilin kuuluvista vastaajista. ’Sosiaaliturva johtaa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan’ väittämää tuki 76.4% ylimmän ja 62.1 alimman kvintiilin vastaajista. Ylipäätään trendi tässä aineistossa on se, että tulojen kasvaessa näkemys hyvinvointivaltion myönteisitä vaikutuksista kasvaa.

KUVIO 4. PUOLUERYHMITTÄISET MIELIPITEET HYVINVOINTIVALTION VAIKUTUKSISTA TASA-ARVOISUUTEEN JA KÖYHYYTEEN (PROSENTTIOSUUDET VASTAAJISTA)

Puolueittain tarkasteltuna erot ovat merkitsevät. Nyt kaikkein epäileväisimpiä ovat perussuomalaiset. Tosin heistäkin valtaosa uskoo köyhyyden poistamiseen (67.9%) ja tasa-arvon lisääntymiseen (60.9%).

3. Taustalla olevat asenneulottuvuudet

Edellä on tarkasteltu yksittäisiä väittämiä ja niihin suhtautumista puolueryhmittäin eri tuloluokissa. Seuraavaksi katsotaan, miten ja millaisille arvoulottuvuuksille edellä käsitellyt yksittäiset väittämät sijoittuvat. Toisin sanoen tavoitteena on kuvata em. ilmiöitä vähemmällä muuttujamäärällä. Eräs lähestymistapa saavuttaa tämä tavoite on tehdä faktorianalyysi (pääkomponenttianalyysi) muuttujille. Faktorianalyysi tuottaa mukana olevien muuttujien taustalla olevat piilevät ja ei-havaittavat uudet muuttujat eli faktorit. Alkuperäiset muuttujat ’latautuvat’ faktoreille. Latauksen suuruus ilmaisee, miten paljon ei-havaittu faktori selittää havaitun muuttujan vaihtelusta. Lataukset vaihtelevat -1 ja 1 välillä. Itseisarvoltaan lähinnä yhtä olevat lataukset selittävät parhaiten havaitun muuttujan vaihtelua.

Kuten taulukosta 1. nähdään, faktorianalyysin tuottamat lataukset sijoittuvat kolmelle pääkomponentille, jotka edustavat kuvioissa käsiteltyjen väittämien taustalla olevaa ei-havaittua arvomaailmaa. Muuttujien latausten pohjalta nuo arvomaailman on nimetty ’Haitallisuudeksi’ (sosiaalipolitiikka on haitallista), ’Tulontasaukseksi’ (vaaditaan tasaisempaa tulonjakoa) ja ’Positiivisuudeksi’ (sosiaalipolitiikka vaikuttaa positiivisesti yhteiskuntaan).

Haitallisuus viittaa Albert O. Hirchmanin The Rethoric of Reaction teoksessaan esittämään ajatukseen, että hyvinvointivaltion eräs kritiikki koskee sen ’perverserssejä’ vaikutuksia: sosiaalipolitiikka haittaa talouskasvua, passivoi ihmisiä ja johtaa lopulta huonoon lopputulokseen. Tulontasaus puolestaan on taas ollut enemmän poliittisen vasemmiston vaatimus oikeiston varoitellessa kannustimine katoamisella ja tasapäistämisellä. Sosiaalipolitiikan positiiviset tulonjaolliset vaikutukset – köyhyyden vähentäminen ja sitä kautta tasa-arvoisempien mahdollisuuksien luominen puolestaan on ollut useiden sosiaaliturvabyrokraattien silmämääränä.

TAULUKKO 1. SOSIAALIPOLITIIKKAA KOSKEVIEN VÄITTÄMIEN LATAUTUMINEN KOLMELLE PÄÄKOMPONENTILLE

Jatkoanalyysiä varten kustakin pääkomponentista muodostettiin oma summamuuttujansa¹ siten, että ’haitallisuus’ koostuu kaikkiaan neljästä, ’tulontasaus’ kolmesta ja ’positiivisuus’ kahdesta väitteestä. Ennen summamuuttujan laskemista, kukin väite painotettiin Taulukossa 1 esitetyllä latauksen arvolla. Näin esimerkiksi Positiivisuus –muuttuja = .848 *(Sosiaaliturva estää laajamittaisen köyhyyden) + .829*(Sosiaaliturva johtaa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan). Loput kaksi muuttujaa laskettiin vastaavalla tavalla. Mitä pienemmän arvon haitallisuus-muuttuja saa, sitä nihkeämpi asenne sosiaalipolitiikkaa kohtaan (ts. sitä enemmän vastaaja on haitallisuusväitteiden kanssa samaa mieltä). Tulontasauksen tulkinta on päinvastainen. Pienet arvot ilmentävät muuttujan kolmen väitteen kanssa samaa mieltä olemista (ts. vastaaja kannattaa tulontasausta). Tulkinta on sama positiivisuus-muuttujan kohdalla. Pienet arvot ilmentävät uskoa sosiaalipolitiikan positiivisiin vaikutuksiin.

Jatkossa menetelmänä käytetään yksinkertaista lineaarista regressiomallia, jossa selitettävänä muuttujana on vuorollaan kukin em. kolmesta hyvinvointivaltioasenteesta ja selittävänä muuttujina käytetään tulokvintiiliä, ikää, sukupuolta (mies = 1; nainen = 2), koulutusta (kokopäiväiseen opiskeluun käytettyjen vuosien lukumäärä) ja äänestyskäyttäytymistä. Mallitus etenee askeltaen. Ensiksi tehdään malli, jossa mukana on vain tulot. Tässähän silmämääränä oli ’huipputuloiset’. Seuraavalla askeleella lisätään demografiset tekijät ikä ja sukupuoli sekä koulutus. Lopuksi mukaan otetaan kolmannella askeleella puolueet, joita vastaaja äänesti vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Vertailukohteena puolueanalyysissä käytetään kokoomusta äänestäneitä. Muiden puolueiden äänestäjien asenteita verrataan kokoomuksen äänestäjiin.

3.1. Hyvinvointivaltion haitallisuus tulot, demografia, koulutus ja puoluekanta

Taulukon 2 tulkinta on seuraava: Miinusmerkki tarkoittaa taipumusta olla haitallisuusväitteiden kanssa samaa mieltä (vastausvaihtoehdot 1 ja 2 alkuperäisissä väitteissä). Vastaavasti positiiviset kerroinarvot ilmentävät taipumusta olla väitteiden kanssa erimieltä (vastausvaihtoehdot 4 ja 5).

Ensimmäisestä voidaan nähdä, että noustaessa tulokvintiileissä ylöspäin, asenteet hyvinvointivaltiota kohtaan kovenevat. Yhteys säilyy merkitsevänä vaikka mukaan otettaisiin demografiset tekijät ja koulutus (malli 2) ja politikka (malli 3). Ikä eikä sukupuoli saavuta tilastollista merkitsevyyttä. Kokoomusta äänestävät ovat – keskusta pois lukien – muiden puolueiden kannattajia merkittävästi kriittisempiä ja taipuvaisempia korostamaan hyvinvointivaltion perverssejä puolia. Tässä kysymyksessä keskusta on lähempänä kokoomusta kuin muita puolueita. Poliittisen kannan mukaan ottaminen nostaa merkittävästi selitysastetta (adj. R²). Malli 2 selittää vain 3.2% haitallisuus-muuttujan varianssista. Poliittisen ulottuvuuden mukaantulo nostaa selitysasteen 12.9 prosenttiin (malli 3).

TAULUKKO 2. HYVINVOINTIVALTION HAITALLISUUS, LINEAARINEN REGRESSIOMALLI (STANDARDOIMATTOMAT KERTOIMET, MERKITSEVYYS SULUISSA)

3.2. Tulontasausasenteet, tulot, demografia, koulutus ja puoluekanta

Taulukkoa 3 luetaan ja tulkitaan samaan tapaan kuin taulukkoa 2 sillä erotuksella, että nyt negatiiviset arvot merkitsevät toivetta suuremmasta tulontasauksesta. Noustessa tulokvintiileissä ylöspäin, asenteet merkitsevästi tiukentuvat. Tulojen merkitsevyys säilyy, vaikka malleihin mukaan otetaan ikä (vanhemmat myötämielisempiä tulontasaukselle) ja sukupuoli (naiset halukkaampia tasaamaan tuloja) tai puoluekanta. Kuten taulukosta ilmenee, kaikkien muiden puolueiden äänestäjien asenne poikkeaa vertailukohteena olevin kokoomuslaisten näkemyksistä. Myös tässä politiikka näyttää olevan vahva hyvinvointivaltionasennetta selittävät tekijä, mikä ilmenee selitysasteen kasvuna (Malli 2: 5.9% ja malli 3: 15.9%).

TAULUKKO 3. TULONTASAUSASENTEET, LINEAARINEN REGRESSIOMALLI (STANDARDOIMATTOMAT KERTOIMET, MERKITSEVYYS SULUISSA)

3.3. Hyvinvointivaltion positiiviset vaikutukset, tulot, demografia, koulutus ja puoluekanta

Siinä missä suurempituloisilla oli taipumus olla nihkeitä hyvinvointivaltiota kohtaan kahdella edellä esitetyllä asenneulottuvuudella, siinä näkemys sosiaalipolitiikan positiivisista vaikutuksista kasvaa siirryttäessä alimmasta kvintiilistä ylimpään viidennekseen. Muiden muuttujien mukaanottamisen syö kuitenkin tulojen merkitsevyyden. Ikä näyttää tekevän kyynisemmäksi sosiaalipolitiikan vaikutuksia kohtaan. Tässäkään keskustan äänestäjät eivät juurikaan eroa kokoomuslaisista. Vihreät ja vasemmistopuolueiden kannattajat puolestaan uskovat kokoomuksen äänestäjiä enemmän ja ryhmä muut uskoo vähemmän hyvinvointivaltion voivan tehdä yhteiskunnasta tasa-arvoisemman. Kaikkien mallien selitysasteet jäävät aika alhaisiksi.

Taulukko 4. hyvinvointivaltion positiiviset vaikutukset, lineaarinen regressiomalli (standardoimattomat kertoimet, merkitsevyys suluissa)

4. Taustatekijöiden ja asenteen yhteyden suunta ja voimakkuus vaihtelevat kohteen mukaan

Tämä tarkastelun innoittajana toimi Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan Huipputuloiset –kirjasta käyty keskustelu. Heidän tuloksiaan kritisoitiin yhtäältä siksi, että tulosten katsottiin olevan ei-edustavia. Toisekseen moitittiin sitä, että tutkimus ei perustunut vertailevaan asetelmaan. Tässä kirjoituksessa tematiikkaa lähestyttiin käyttämällä hyväksi Eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen väestöä edustavaa kyselyaineistoa. Aluksi tarkasteltiin, miten hyvinvointivaltioasenteet ja tulot liittyvät yhteen. Tarkastelua laajennettiin sisällyttämällä analyyseihin demografiset tekijät, koulutus ja puoluekanta.

Tarkastelussa tuli ilmi, että hyvinvointivaltiota koskevat väitteet eivät ole homogeenisia siinä mielessä, että niillä kaikilla olisi samankaltainen yhteys tuloihin, demografisiin tekijöihin tai politiikkaan. Paljon riippuu siitä, mistä puhutaan. Esimerkiksi suurituloisilla oli nihkeä näkemys tulojen uudelleenjaosta. He myöskin pienituloisia voimakkaammin korostavat sosiaalipolitiikan haitallisia insentiivivaikutuksia. Mutta samalla he suhtautuvat positiivisemmin sosiaalipolitiikan mahdollisuuksiin edesauttaa tasa-arvoa ja torjua köyhyyttä. Myös koulutuksella on taipumus hillitä negatiivisia asenteita kuten aiemmatkin tutkimukset osoittavat (esim. Kallio ja Kouvo 2015 ja Kallio ja Niemelä 2014).

Poliittisten puolueiden suhteen tarinan juoni on selvempi. Vertailuryhmänä käytetyillä kokoomuksen äänestäjillä oli kaikilla kolmella ulottuvuudella muita varauksellisempi näkemys. Ero vihreisiin ja demareita tai vasemmistoliittoa äänestäneisiin oli merkitsevä. Sen sijaan ero keskustaa tai perussuomalaisia äänestäneisiin oli joskus merkitsevä, joskus ei.

Regressiomallin tulosten mukaan tulojen vaikutus on monipolvinen. Yksi ja sama selitysmalli tai tulkinta ei ole yleispätevä. Tähän viittaavat myös eräät Huipputuloiset –kirjassa (s. 239-241) olevat kommentit: Suomessa kaikilla on mahdollisuus käydä koulua, fantastisen hieno hyvinvointivaltio, sosiaalinen koherenssi ja syrjäytymisen estäminen tavoitteena.

Todellisuus on aina monipolvinen

Viite

¹ Muuttujat testattiin vielä Cronbachin alfalla, joka oli tyydyttävän hyvä kaikissa kolmessa muuttujassa: Perverssiysmuuttujassa .758; Tulotasauksessa .625 ja Positiivisuudessa .630.

Kirjallisuus

Hirschman, Alber, O. (1991): The Rhetoric of Reaction: Perversity, Futility, Jeopardy. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.

Kallio, Johanna and Kouvo, Antti (2015): ‘Street-level Bureaucrats’ and the General Public’s Deservingness Perceptions of Social Assistance Recipients in Finland’. Social Policy & Administration, 49, 3: 316–334.

Kallio, Johanna and Niemelä, Mikko (2014): ‘Who blames the poor?’. European Societies, Vol. 16 (1): 112-135.

Kantola, Anu ja Kuusela, Hanna (2019): Huipputuloiset. Helsinki: Vastapaino. Svallfors, Stefan (2004): ‘Class, Attitudes and the Welfare State: Sweden in Comparative Perspective’. Social Policy & Administration, Vol. 38 (2): 119-138.